Mikäli elät menneessä, on koko elämäsi historiaa

"Oli kaunis talvi-ilta, nautin jokaisesta askeleesta kohti tallia. Kävelin rauhallista vauhtia, tarkkailin lintuja, jotka myöskin näyttivät hyvin innokkailta tulevaa talvea kohtaan. Pakkanen ei ole pahitteeksi, eikä sitäkään paljoa, vaikka ihoni on vielä kesän lämmössä. Kuulen jo kavioiden ääntä, hirnuntaa ja rauhallisen hengityksen. Saavun tallipihalle ja hevoset katsovat minua ihmeissään kuka minä olen. Pelokkaat silmäparit katselivat jokaista liikettäni, kävelin hiljaa ja lähestulkoon äänettömästi laidunmaita kohti. Odotin, että hevoset ottaisivat kontaktin minuun, etteivät säikähtäisi. Pikku hiljaa hevosten jännitys katosi, ilmapiiri lämpeni, eikä estettä ollut tiellä. Otin hevoseni kiinni, sen hengitys höyrysi kirpeässä pakkasessa ja haki minusta lämpöä."

 Muistan tuon päivän ikuisesti, en olisi heti ensimmäisenä saanut ajatusta mieleeni, että päivä olisi viimeinen, kun näkisin tuon upean eläimen ja sen luottamuksen viimeisen kerran.Olen monesti miettinyt seuraavien aforismien tarkoitusta. Pitää paikkaansa, ei koskaan tiedä mikä on viimeinen päiväsi  maailmassa. 

Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Nauti siitä.

Elämä ei ole ne päivät jotka ovat menneet, vaan ne jotka muistamme.

Minulla on kestänyt jo kauan tämän tekstin muotoilussa, ajatukset vain karkailee, eikä luovuutta ole sisälläni. Ajatukseni lähtevät vaan päivään, mikä on huominen ja tämä ilta, kun kirjoitan tätä tekstiä. Jännitys ja ideat rientävät sisälläni, mutta jos kirjoittaisin ne kaikki, tästä tulisi vielä epäselvempää kun nyt. 

Ihmiselle on samantekevää, onko tulevaisuus ennalta määrätty, vai ei,

sillä molemmissa tapauksissa se näyttäytyy hänelle samanlaisena nykyhetkenä.

Tänään aamukahvia juodessani, tajusin, miten aika on muuttunut. Jos kaikki olisi niin kuin ennen, olisin nyt isäni kanssa Iso-Britanniassa tai Lapissa, mutta kaikki ei ole niin kuin ennen. Siitä entisestä on vaikea päästä irti. Elin vielä vähän aikaa sitten menneessä, mutta tajusin, ettei kaikki mene niin kuin minä haluan. Jotkut lähtevät vain väärään aikaan enkelten suomaan. 

Sinä päivänä, kun isäni lähti kaukaisuuteen, olin hänen kanssaan neljä tuntia ennen, soitimme ihan rauhassa kitaraa, silloin en ajatellut, että se olisi ollut viimeinen hetkemme yhdessä. Isäni oli minulle kaikki kaikessa. .Puolivuotta tästä on, ja jos kaikki olisi niin kuin puolivuotta sitten, niin kävisin koulua. Tuntuu vain niin musertuneelta, etten ole kouluja jaksanut viedä loppuun. Välivuotta pidin, mutta tajusin, etten ole menossa takaisin Iso-Britanniaan. Elämäni muuttui hetkessä täydeksi kaaokseksi. 

Ihminen ei ole koskaan niin onnellinen tai onneton kuin hän itse luulee.

Uskon kuitenkin kaiken kääntyvän vielä kaaoksen keskeltä järjestykseen, ja pääsen uuteen alkuun erilaisen minäni kanssa, tämä on kuitenkin pian tapahtumassa. Onneksi. Tämä kirjoitus ei ole käsitellyt mitään, mitä tulen jatkossa kirjoittamaan kirjoitusasun perusteella. Oli vain pakko sanoa sanottavani. Toki tämän olisi voinut myötää erilailla, mutta niin paljon kaikkea, mukaan lukien piinaava väsmys ja stressi sekoittavat tunteet keskenään.

Kiitos aforismeissa Francoise de La Rochefoucauldelle, häneltä olen saanut paljon mietittävää.

Herääminen on aina paras hetki vuorokaudesta.

Olitpa kuinka väsynyt tahansa, tunnet sisimmässäsi, 

että mitä tahansa voi tapahtua.

Vaikka mitään erikoista ei tapahtuisikaan, 

se ei haittaa yhtään.

Mahdollisuus on olemassa. Se riittää.

Tämä jäi viimeiseksi soitetuksi kappaleeksi isän kanssa.